Voi kun aivan unohdin pääsiäisen kuulumisia kertoessani mainita, että viimein minäkin näin Raahelaisen kuuluisuuden, jota ukkoni mukaan näkee aina ja joka paikassa. En minä vaan aiemmin ole törmännyt. Tai ehkä olenkin, mutta en vaan ole tuntenut. Koska hyvä jos nytkään tunsin, vaikka Jari sanoi, että siinä se nyt on. JP Leppäluoto nimittäin, cittarissa haahuili leluhyllyjen välissä. Muutaman kerran olen kyseisen herran nähnyt työn touhussa, siis lavalla mikin varressa ja silloin se on kai sitten ollut vähän laitetumpi. Tai ainakin tukka on ollu tummempi, nyt taisi viimeisestä värjäyksestä olla jokin tovi. Mutta niin on kuulkaa mullakin. Oli silti hieno kokemus.

Ja Tuomas Enbusken isää näen suunnillen päivittäin. Hassu ukko. Tai ainaki iso ääninen. Ja ei epäilystäkään, etteikö olis Tuomaksen isä. Yhdennäköisyyttä on.

Ja minähän siis olen lähes Leppäluoto tai Enbuske ittekkin, kun niin vahvat sidokset olen kehittänyt molempiin miekkosiin =)