Minulla tuo käsityöinnostus nousee ja laskee vuorotellen. Tämän talven aikana on ollut melkoisen hiljaista. Taitaa edellinen valmistunut tekele olla pipo serkulle, joka valmistui maaliskuussa. Mutta onneksi harrastuksissa on se hyvä puoli, ettei tarvi tehä mitään, ellei halua.

Nyt joitakin viikkoja sitten kuitenkin kunnostauduin kummitytön synttäreiden lähestyessä ja aloin vallan virkkaamaan. Selasin lukuisia ohjeita, eräältä nettisivulta niitä nimittäin löytyy ja paljon. Enpä tuota oikein tiennyt, mistä eläimistä vuoden ikäinen tyttö voisi tykätä, sillä eipä tuo taida vielä tietää itsekään eikä ainakaan osaa sitä kertoa. Vaikea valinta siis, mutta lopulta päädyin kissaan. Tässä tuo kissaneiti poseeraa:

Ohje löytyy täältä, mutta kun taas huomasin, ettei virkkaaminen olekaan niin vaikeaa, niin innostuin soveltamaan ohjetta ja tein kissalle paidan sijasta mekon. Hännän sen sijaan jätin pois, se ei oikein soveltunut tuon mekon kanssa. Ja kummisetä osallistui tekemiseen lahjoittamalla pätkän siimaa, josta tein viikset. Noita viiksiäkään ei ohjeessa ollut, mutta jotenkin se pälkähti päähäni. Pitäähän kissalla viikset olla, etenkin jos häntä puuttuu.

 

Tämä taitaa olla ihan ensimmäinen virkkaamani pehmolelu. Toivottavasti kissan raajat pysyvät hyvin paikoillaan ja pumpulit sisässä. Jonkinlainen takuuhuolto on tietysti neuvoteltavissa :)

 

Lisäksi tein kortin (kiireessä, kun Tampereen reissun jälkeen tajusin synttäreiden olevan ihan pian).

Korttipohja oli kaksiosainen aukollinen...mutta joku hutilus liimasi tuon kuvan siihen väärinpäin. Joten ei muuta kuin leikkaamaan se takaosa pois. Vaan tokkopa kukaan olisi huomannut, ellen olisi kertonut. Mutta kai rehellisyys maan perii.