Pääsiäisenähän kävimme asuntoesittelyssä niin kuin olen täällä blogilla maininnutkin. Tykättiin siitä kämpästä molemmat, mutta nurkan takana vaanivan putkiremontin kustannukset arvelluttivat. Odoteltiin siis niitä kustannusarviota ennen tarjouksen tekemistä. Ja melkoinen se kustannus olikin. Jari kävi silti lainaneuvotteluissa aikomuksena tarjota siitä asunnosta reilusti alle pyyntihinnan. Ja saikin Sampo-pankista asuntolainapäätöksen kymmenessä tunnissa. Ei suinkaan yhdessä tunnissa, kuten kyseinen pulju mainostaa. Tuo odottelu saattoi koitua kohtaloksi, koska sillä aikaa asunto ehti mennä. Ja juuri samalla hinnalla, mitä Jarillakin oli aikomusta tarjota. Välittäjän mukaan ostaja oli myyjän lähipiiristä. Ehkä jopa veli. Omituista toimintaa. Olisihan tuon voinut hoitaa ilman välikäsiäkin. Kun kuulin tuosta, että se asunto vietiin lähes nenän edestä, hetkeksi iski valtava pettymys ja ahdistus. Saman illan aikana se meni ohikin, kun järki pääsi voitolle ja tajusin, ettei meillä ole mitään hätää eikä kiirettä asian suhteen.

Tuon jälkeen Jari laittoi nettiin ilmoituksen halukkuudestaan asunnon ostoon. Jokunen tarjous ehti tullakin ja Jari kävi niitä katsomassa. Mikään ei ollut tuntunut eikä näyttänytkään hyvältä. Viime perjantaina Jari oli sattumalta nähnyt tätä samaa välittäjää, joka hoiti tuon aiemmin katsastamamme asunnon myyntiä. Välittäjä oli tuolloin kertonut, että myyntiin on tullut ehkä meitäkin kiinnostava asunto. Katsoin kuvat netistä ja totesin, että kai tuota voi käydä katsomassa. Ei se kyllä mitään varsinaista vaikutusta tehnyt niiden kuvien perusteella. Eilen siellä oli ensiesittely, jossa Jari kävi. Itse olin Rantsilassa enkä siten päässyt mukaan. Hetkeksi jätin puhelimen kuulomatkan tavoittamattomiin ja sillä välin se oli soinut neljästi. Jarihan se oli yrittänyt tavoitella ja soitin tietysti takaisin, luulin että toisella on joku hätä. Kuulemma oli tykännyt siitä asunnosta ja haluaisi tehdä tarjouksen, muttei kuitenkaan ihan ilman suostumustani. Tuumasin ensin, että jos seuraavalle päivälle sais järjestettyä uuden näytön, niin voisin käydä paikalla. Mutta sitten tajusin, että ehdinhän samana iltanakin. Jaripa sitten soitteli välittäjälle ja melkoisella tohinalla minun piti lähteä ajelemaan Raahea kohti. Samaan näyttöön oli kuulemma tulossa toinenkin kiinnostunut ostaja. Sielläpä sitten pällisteltiin porukalla ja minä ainakin toivoin, että nuo toiset saisivat jo häipyä (ja nekin varmaan odottivat meidän lähtöä). Kuulin siinä, että aikovat mahdollisesti tarjota jotain. Mutta lähtivät ne viimein ja me jäätiin. Jari teki heti tarjouksen. Ja sitten vain jännittämään...

...mutta eipä tarvinnut kauaa jännittää. Jäin tunteroiseksi Jarin luo ja sitten oli lähdettävä Oulua kohti. Pian perille pääsemiseni jälkeen Jari soitti. Kuulemma oli saanut asunnon. Jes! Tarjouskilpa voitettiin ihan naurettavan pienellä summalla. Tarjouksia oli siis tullut peräti kolme ja tosiaan heti ensiesittelypäivänä.  Mukavahan se on huomata, että se kiinnosti muitakin. Mutta kyllä sitä toiseksi jäänyttä harmittaa, jos on saanut tietää, kuinka vähän hävisi.

Mutta minuapa ei harmita yhtään. Se on meidän koti, ei kenenkään muun. Rivitalon pääty, 3h+k+s. Neliöitä 82 ja puoli ja -82 oli myöskin se valmistumisvuosi. Kaksi omaa pihaa. Sekä taka- että etupiha (sekä sivupihakin) on kauttaaltaan aidatut joko lauta- tai pensasaidoilla. Varsinkin se etupiha oli ihanan viihtyisän näköinen. Siinä oli pari pientä terijoen salvaa ja jotain kukkapenkkejä, pari perennaa taisi olla jo valmiinakin. Takapihalla oli siisti aidattu terassi sekä nurmikkopläntti. Sisätilatkin olivat oikein siistit ja kauniit (tietysti, ei pelkän pihan vuoksi ostettu :) ). Suurin osa seinistä ja lattioista uusittu hyvällä maulla 2000-luvun aikana. Säilytystilaa oli kohtalaisen paljon. Jos jotain huonoa hakemalla hakee, niin keittiön pöytätila, jota sinänsä oli paljon, oli aika pirstaleisesti sijoitettu. Keittiön pinta-ala oli muutenkin ehkä hivenen pieni makuuhuoneiden kokoon nähden. Mutta ihan riittävä varmasti siitä huolimatta. Kylpyhuoneen laatoituksen tekovuotta kukaan ei tiennyt. Se olisi voinut olla siistimpikin, mutta myös todella paljon kamalampikin. Ehkä sen voi uusia jossain vaiheessa, mutta mitään akuuttia remontin tarvetta tuossa asunnossa ei ole. Taloyhtiön tulevia remontteja oli tälle vuodelle vesikourujen vaihto ja ensi vuonna takaovien vaihto (juu, takaovien monikossa, sillä myös kylpyhuoneesta meni ovi terassille). Sitä seuraavia remontteja oli näillä näkymin tiedossa joskus vuonna 2015. Ja se kirottu putkiremppa oli kaavailtu vuodelle 2027. Eli siihen on ikuisuus.

Muutamaankin päästään jo kesäkuun alussa. Ihana päästä kesäksi uuteen kotiin ja rappaamaan omaa pihaa. Ja sisustamaan asuntoa. Kummasti tänään kesken työpäivän saatoin havahtua miettimästä jotain verhojen väriä tai muuta vastaavaa. Minäpä muutankin nyt ihan urakalla, sillä tämän Oulun asunnon tyhjennän ensi viikon alussa. Kuukaudeksi teen sitten välilaskun Jarin nykyiseen asuntoon. Ja sitten muutetaan Vilpunkankaalle (ai niin, sijainti unohtuikin kertoa. Vilpunkangas sijaitsee likellä Raahen keskustaa. Olisiko 1,5 km välimatkaa. Oikein rauhallinen ja viihtyisä omakotitalovaltainen alue.) Mutta eiköhän ne muutot siihen lopu joksikin aikaa. Tuolla on lääniä kyllä asustella pitempäänkin. Kunhan vaan minullekin löytyisi töitä Raahesta tai lähistöltä.

Ja odottakaapas vaan, niin tulen muutaman päivän päästä kertomaan, että kosteusmittauksessa talo todettiin homeloukuksi. No mutta, iloitsenpa siihen saakka =D