Perhepiirissä minä ja siskoni ollaan tunnettuja siitä, että emme "osaa" juoda kahvia. Minä kyllä olen nykyään osannut juoda töissä aamukahvit. Ja havaittavissa on jo pientä riippuvuutta. Viime lauantaina olin näet ihan töttöröö iltapäivään mennessä, vaikka olin nukkunut hyvin edellisen yön. Kahvilla se olo sitten hieman helpotti. Kaikenlaisia huumeita sitä ruokakaupassa myydäänkin. Mutta menenpäs asiaan tämän mahtavan aasinsillan kautta. Nimittäin kahvista puheenollen, tulin tuomaan tänne tämän:

Siinä siis viitisenkymmentä(ainakin melkein, en muista määrää tarkalleen) kultakatriina-pussia on taipunut korin muotoon. Mukavahan tämä oli tehdä ja lopputulokseen olen aika tyytyväinen. Ompelukone teki söheröitä paikoitellen, en silti jaksanut alkaa purkamaan ommelta. Yritin piilotella ne söheröt sisäpuolelle. Pohjan olisi voinut punoa vähän tiiviimmäksi. Ja aika tumma siitä tuli, vaikka yritin asetella punokset siten, että vaaleampaa osaa olisi enemmän näkyvissä. Mutta mitäs pienistä. Kaiken kaikkiaan hyvä ja käyttökelpoinen kori. Tähän mennessä käyttökertoja kuitenkin vasta kaksi. Useimmiten käyn kävellen kaupassa, niin reppu on silloin parempi. Mutta jos menen autolla, niin tämä on silloin mukana varmasti. Viikonlopun suunnitelmissa on mahdollisesti jatkaa kahvipussiompelua. Ja varmasti näiden ääreen tulee palattua jatkossakin.

Tässäpä sitten tällä hetkellä työn alla oleva tekele:

Eli prinsessainen poncho 4-vuotiaalle kummitytölle, jolla on prinsessavaihe päällä. Aika talvinenhan tuosta tulee vuodenaikaan nähden, mutta lankavarastoni oli rajallinen ja niin oli cittarissakin. Joten teenpä nyt ensin näistä ja jos on mieluinen, saatan tehdä kesäisemmästä langasta toisen. Vaikka tuntuu, että saanko tuotakaan ikinä valmiiksi (on se kyllä kuvan tilanteestakin jo edistynyt). Jostain syystä ketjusilmukoiden virkkaaminen on niin tylsää... Mutta tänään opin vahingossa pitämään virkkuukoukkua paremmassa asennossa ja homma alkoi sujua hieman vauhdikkaammin. Eli kyllä se siitä...pitää lähteä tonkimaan yleareenalta jotain katsottavaa (en siis ole siirtynyt digiaikaan) ja jatkaa koukkuamista.