Olinpa kerran minä, joka meni Raksilan Prismaan ja eksyi siellä lankahyllyille. Sattuipa kesälangat olemaan alennuksessa. Vaikka voisi luulla muuta, se ei ollut hyvä juttu. Koska luulin, että minulla on rahaa enemmän kuin luulin sitä olevan, menin ostamaan kokonaista viisi kerää Novitan Cannes lankaa, sellaista vaalean vihreää väriltään. Ajatuksenani tehdä esim. tämä tai joku muu kesän Novitassa ollut malli. Kaupassa ihastuin siihen vihreään väriin. Pähkäilin toki hetken aikaa, ostaako vaiko ei. Ostaminen on yleensäkin minulle aika vaikeaa, mutta lopulta tein päätöksen ja marssin lankoineni kassalle.

Illalla kotiin tultuani katsoin lankoja uudelleen. Onko tuo väri sittenkään niin kiva, näyttää ihan eriltä täällä kuin kaupassa. Selailin netistä tietoja ko. langasta. Aika vähän siitä kukaan oli mitään tehnyt. Jossain lanka haukuttiin maan rakoseen. Joku toinen puolestaan siitä tykkäsi, niinhän se aina on. Minulla kuitenkin meinasi mennä asian kanssa yöunet, kun rupesin miettimään, haluanko sittekään tuon väristä neuletakkia :) Seuraavana aamuna melkein ennen kuin heräsin aloin jo tekemään langasta mallitilkkua. Totesin, että kyllä sitä on ihan hyvä neuloa. Väri ei silti miellyttänyt siinä määrin, että uskaltaisin tehdä siitä mitään isompaa. Tykkään kyllä vihreästä ja paljonkin, mutta joku siinä tökki. Liian hailakkaa tai jotain. Niinpä nakkasin langat kaapin pohjalle ja päätin unohtaa ne toistaiseksi.

Kului pari viikkoa, jonka ajan cannes-langat saivat olla rauhassa ja unohdettuina kaapin perällä. Sitten en oikein tiedä, mitä lopulta tapahtui. Jossain blogissa näin jonkun tehneen tällaisen baskerin rose mohairista. Ja jotenkin välähti, että jossain toisella blogilla olin nähnyt tuon saman mallin tehtynä juuri cannesista. Ja sitten laskin yksi ynnä yksi, että eikös vaan Novitan kesän numerossa ollut ohje tuohon samaan baskeriin myös cannesille. Etsin lehden käsiini ja niinpäs vain siinä olikin. Jotenkin en ollut tajunnut sitä aiemmin. Tai en muistanut vai mitä lienee, jotain hyvin mystistä :) Olin kuitenkin riemuissani, että saisin edes yhden kerän sitä lankaa käytettyä johonkin. Kyllä tuo väri hyvinkin menee asusteissa, jos isoon työhön en sitä haluakaan. Ja eipä muuta kuin neulomaan. Illalla aloitin ja seuraavana aamupäivänä se oli jo valmis. Nyt siitä on siis jo viikko. Jonkun kerran lätsä on ollut käytössäkin. Tuntuu vaan hieman oudolta käyttää pipoa (vaikka baskeri kai se oikeasti on...) kesällä, vaikka muutoin minulla on ulkona ollessa lähes aina jokin huivi tai lippis tai muu. Ehkä hieman syksymmällä tulee käytettyä enemmän.

Minun omituisesta ilmeestä ei taas kannata välittää. Eikä siitä, että lätsä on huonosti, sillä kuvaajan vikahan se on, kun ei voinut siitä huomauttaa. Väri on luonnossa vaaleampi, on se vaan niin vaikeaa saada värit näyttämään kuvissa oikeilta.

Ja mikä tässä kaikessa parasta: tuota neuloessani keksin, mitä ehkä teen niistä lopuista neljästä kerästä. Pohdin, että tuota samaa mallineuletta voisi ehkä jotenkin soveltaa hihattimeen. Minulla on näet vihreä kapeaolkaiminen juhlamekko, jonka kanssa sitä voisi käyttää. Ja toki muutenkin, juhlia kun on niin harvoin. Muuten varmaan tekisin siitä jotain kummityttösille, mutta ei tuo lanka taida olla ihan omiaan lasten neuleisiin. Joten siksi tämä itsekäs valinta :)