Tämä blogi on muuttanut...facebookiin :D Kaikki blogin ns. vakituiset lukijat ovat nyt siellä, joten sama laittaa käsityökuvatkin sinne. Näin on.

Olen tehnyt ihka ensimmäisen kolmiohuivin (tai olen minä tehnyt aiemmin kolmiohuivin virkkaamalla teddystä, mutta ei sitä lasketa). Aloitin tämän silloin kun minulla oli flunssa, se taisi olla syyskuun alkupuolella. Ja ihan kokonaan valmiiksi pingotuksineen ja päättelyineen se tuli viime sunnuntaina. Välissä on tehty myös nuo edellisen postauksen sukat. Että ei pahakaan minun neulontavauhdillani, vaikka kyllä tässä sentään aika monta silmukkaa on ollut tikutettavana. Kuva tulee tässä:

No joo, eipä ole hääppöisiä kuvia. Ja nykyään kun on oppinut käyttämään picasan kuvakollaasi-ominaisuutta, niin kaikki pitää laittaa kollaaseiksi. Ja sitten on niin pieniä kuvia, ettei kukaan saa selvää. Mutta ei voi mitään xD Ja ehkä noista nyt hajulle pääsee.

Mallihan on siis Zetor-huivi, ohje löytyy blogista nimeltään Jatta Soheltaa, pääset ohjeeseen tästä linkistä. Kiitos ohjeesta. Johan tämä huivi pitä valita jo nimenkin vuoksi. Zetorissa olen pikkutyttönä nukkunut monen makeat päiväunet, joskaan en itse sitä muista, mutta niin äiti ja isi väittää, että halusin aina lähteä mukaan peltotöihin ja sitten vaan nukuin traktorissa :D

Lankana tässä on rose mohair, josta piti alunperin tulla taikabolero, niinkuin täällä kerronkin. Lankaa kului huimat 108 g. Ei siis materiaalille tule juuri hintaa, reilu vitonen vaan. Mutta jos lasketaan vitosen tuntipalkka jokaiselle tunnille, jonka olen tämän parissa kuluttanut, niin sitten voidaan puhua kalliista huivista.

Tarkoitus olisi käyttää tätä villakangastakin kanssa kaulahuivina, joten toivottavasti soveltuu siihen. Minun villakangastakissa on sellainen tyhmä kaulus, joka voipi haitata, mutta jos niin on, niin sitten täytyy käyttää hartiahuivina.

Tyytyväinen olen, mutta mitään kolmiohuivikärpäsen puremaa ei kuitenkaan tullut. Mukavahan se oli huomata, että ei nuokaan ole niin vaikeita, miltä näyttävät. Mutta sen verran työläitä, ettei taida tulla ihan äkkiä uutta tehtyä.

Ohhoh, kuukausiko on mennyt, kun edellisen kerran olen päivittänyt. Onkohan tässä enää mitään järkeä... Mutta minkäs teet, kun käsitöitä ei valmistu ja muusta en keksi/jaksa kirjoittaa. Nyt on kuitenkin parit sukat valmistuneet ja omistajilleen toimitettu, joten nyt voi kuvatkin julkaista.

3,5-vuotiaalle pojalle. Seiskaveikasta, enpä harmi vaan muistanut punnita. Ihan hyödyllistä olis langankulutuksiakin kyllä seurata ja merkitä ylös, mutta kun on sama pää kesät talvet ja joka vuosi, niin ei voi mitään. Tarkoitus oli terät tehdä kokonaan sinisellä, mutta se loppui. Saajansa mielestä sukat olivat kuitenkin hienot ja hän kuulemma tykkäsi niistä tosi paljon.

Nämä ei sitten ole Jussi-sukat, vaan Alma-sukat. Idea on lähtöisin Ulla-neuleen ohjeesta, mutta lankana 7 veljestä. Kummityttö 1v ja kohta 5kk, ei osannut juuri muuten kommentoida, sanoi vain "ukka". Ja reppana ei meinannut päästä puulattialla eteenpäin, kun sukat luistivat. Onneksi kummitytön kotona onkin aina niin lämmintä, ettei sisällä tarvi villasukkia. Vaikka voisi kai niihin tehdä jonkinlaisen jarrupohjallisen :D

Kauan kauan sitten, toisin sanoen 26.7.2009, värjäsin alennuksesta ostamaani luonnonvalkoista Nallea KoolAideilla. Pitihän sitäkin kokeilla ja kivaa puuhaa se oli, jos ei huomioida langan vyyhdittämistä ja uudelleen kerimistä... Siinä vyyhtiä tehdessä kävi niin, että lanka napsahti poikki. Joten tuloksena oli kaksi vyyhtiä, jotka värjäsin erikseen.

Isompi vyyhti on käytetty ensin Lemon-Lime-liemessä ja toisen värin nimeä en ihan tarkkaan muista, mutta joku Pineapple se kuitenkin oli. Ja sitten kun vauhtiin pääsin, niin sudin sekaan vielä Orangea. Pienempi vyyhti on värjätty muistaakseni Blackcherryllä. Niin kauan tuosta on, ettei jaksa muistaa :) Herkullisen värinen siitä kuitenkin tuli, joten harmi, ettei sitä ole tuon enempää (vain 21g). Mutta toinen Nalle-kerä yhä odottelee värjäystä. Ja saanee jonkin aikaa odotellakin. Tai mistä tuon tietää, milloin sitä innostuu.

 

Isompi vyyhti alkoi kerimisen jälkeen muodostua sukiksi. Hyvin hyvin hitaasti. Ensinnäkin siksi, että aloin opetella uutta tapaa tehdä sukka. Siis minä jääräpää tein sukan eri tavalla, en melkein usko siihen itsekään. Aloitin siis neulomaan sukkia kärjestä. Ohjeena käytln Lyyra-sukkien ohjetta, koska se on tarkoitettu juuri Nalle-langalle. Mutta lopulta lyyra-sukkien silmukkamäärä osottautui liian isoksi minun jalkaan, joten silmukkamäärä oli sitten 52. Ja koska tuo lyyra-sukkien kuvio ei miellyttänyt minun silmää, mutta halusin silti tehdä jonkin kuvion, otin mallikuvion Sauna-sukista. Sauna-sukathan on neulottu perinteisesti varresta aloittaen, mutta koska minä aloitin kärjestä, kääntyi mallikuviokin toisin päin. Siis nuo lehdet ovat toisinpäin, mutta en sanoisi, että se olisi ainakaan huonompi niin:

 

Ensimmäistä sukkaa väsäsin kauan ja sen valmistumisen ja toisen sukan aloittamisen välissäkin vierähti tovi. Jotenkin ei vaan napannut. Mutta sitten viimein, kun sain toisenkin sukan aloitettua, oli se valmis jo vajaan viikon kuluttua enkä edes tehnyt sitä joka päivä. Nyt on tässä ollut hyvin aikaa, kun olen pohtinut, tullako sairaaksi vaiko ei, eikä ole huvittanut touhuta juuri muutakaan. Eli eilisen ja tämän päivän aikana on tikutettu valtaosa toisesta sukasta. Osin sillä mielellä, että kun nämä nyt teen, niin sitten voi aloittaa jotain muuta. En oikein tiedä, mikä noissa sitten on mättänyt. Mutta sitten kun sain sukan molempiin jalkoihin, niin kappas, nehän on kivat. Tykkään ja hyvä niin.

Tässä vielä lähikuvaa kuviosta ja oikeammat värit:

Lankaa jäi vielä 46g eli pikaisen laskutoimituksen mukaan näihin kului 83g. Puikot kokoa 3. Saisi vielä kolmannen sukan tehtyä :) Mutta enpä taida, vaan jotain ihan muuta. Mutta ensiksi teetä keittämään. Parempi puolisko kävi kalareissulla ja saaliiksi ei saanut juuri muuta kuin ärhäkän lentsun. Ja se on nyt vissiin tulossa minullekin. Lämpöä on ja nyt kuivaa kurkkuakin. Tulispa nyt vaan kunnolla, jos on tullakseen. Tylsää olla vaan melkein sairas, kun pitää miettiä, voiko nyt lähteä jumppaan vai ei. Ei voi, sovitaan niin. Huomenna menen, jos ei tämän kummemmaksi taudiksi älyä muuttua.

 

Hiljasta siis. Siis täällä blogissa. Muuten on puuhaa riittänyt. Marjan poimintaa ynnä muuta. Käsitöitä en ole juuri tehnyt. Millonpa tekisin, kun en seuraa juuri mitään tv:stäkään. Salkkareita en ole kattonut sekuntiakaan tälle syksyä, vaikka parempi puolisko kyllä seuraa sitä (on kuulemma hyvä scifi-sarja nykyään, mutta en ole ikinä ollut kiinnostunut scifistä, joten se siitä...). Tälläkin hetkellä se tuijottaa salkkareita tuossa mun selän takana. Mulla on kuulokkeet päässä, jotta ei tarvi ees kuunnella sitä. Mutta mennäänpä asiaan ja näihin pikku räpellyksiin, jotka sentään olen saanut tehtyä.

 

Tuon kynttilänjalan ostin alkukesästä kirpputorilta, hintaa sillä oli kokonainen euro. Heti tuli mieleen idea tuollaisista manseteista. Mutta paperinarua sain hankittua vasta viime perjantaina. Ompa muuten huono kuva, tajusin vasta nyt. Mutta ei voi mitään, poistin jo kaikki muut. Tuskin seassa oli yhtään sen parempaa. Mutta eiköhän siitä voi ainakin arvata, mistä on kyse.

Vaikka ostin paperinarua vain kaksi pientä nyssäkkää, sitä jäi mansettien teon jälkeen yli reilusti. Joten tekaisin tällaisen kimpun:

Tuollaisen olen joskus tehnyt jossain kerhossa. Silloin tein siitä niin ison, etten jaksanut aukaista kaikkia narun päitä :) Nyt vahingosta viisastuneena en tehnyt kovin paksua kimppua. Ja paperinarua jäi vieläkin pienet nyssäkät. Eipä tullut kalliiksi nämä koristukset, yhteensä 90 senttiä. Eli jos nyt sitten nuo mansetit joskus sattuu syttymään tuleen, niin eipä ainakaan harmita niin paljoa, kuin jos kyseessä olisi olleet kalliit mansetit. Hehhah... Joo, Jari kuule, minä olen varovainen mansettien kanssa ihan varmasti. xD