No joo, eipä ole hääppöisiä kuvia. Ja nykyään kun on oppinut käyttämään picasan kuvakollaasi-ominaisuutta, niin kaikki pitää laittaa kollaaseiksi. Ja sitten on niin pieniä kuvia, ettei kukaan saa selvää. Mutta ei voi mitään xD Ja ehkä noista nyt hajulle pääsee.

Mallihan on siis Zetor-huivi, ohje löytyy blogista nimeltään Jatta Soheltaa, pääset ohjeeseen tästä linkistä. Kiitos ohjeesta. Johan tämä huivi pitä valita jo nimenkin vuoksi. Zetorissa olen pikkutyttönä nukkunut monen makeat päiväunet, joskaan en itse sitä muista, mutta niin äiti ja isi väittää, että halusin aina lähteä mukaan peltotöihin ja sitten vaan nukuin traktorissa :D

Lankana tässä on rose mohair, josta piti alunperin tulla taikabolero, niinkuin täällä kerronkin. Lankaa kului huimat 108 g. Ei siis materiaalille tule juuri hintaa, reilu vitonen vaan. Mutta jos lasketaan vitosen tuntipalkka jokaiselle tunnille, jonka olen tämän parissa kuluttanut, niin sitten voidaan puhua kalliista huivista.

Tarkoitus olisi käyttää tätä villakangastakin kanssa kaulahuivina, joten toivottavasti soveltuu siihen. Minun villakangastakissa on sellainen tyhmä kaulus, joka voipi haitata, mutta jos niin on, niin sitten täytyy käyttää hartiahuivina.

Tyytyväinen olen, mutta mitään kolmiohuivikärpäsen puremaa ei kuitenkaan tullut. Mukavahan se oli huomata, että ei nuokaan ole niin vaikeita, miltä näyttävät. Mutta sen verran työläitä, ettei taida tulla ihan äkkiä uutta tehtyä.

3,5-vuotiaalle pojalle. Seiskaveikasta, enpä harmi vaan muistanut punnita. Ihan hyödyllistä olis langankulutuksiakin kyllä seurata ja merkitä ylös, mutta kun on sama pää kesät talvet ja joka vuosi, niin ei voi mitään. Tarkoitus oli terät tehdä kokonaan sinisellä, mutta se loppui. Saajansa mielestä sukat olivat kuitenkin hienot ja hän kuulemma tykkäsi niistä tosi paljon.

Nämä ei sitten ole Jussi-sukat, vaan Alma-sukat. Idea on lähtöisin Ulla-neuleen ohjeesta, mutta lankana 7 veljestä. Kummityttö 1v ja kohta 5kk, ei osannut juuri muuten kommentoida, sanoi vain "ukka". Ja reppana ei meinannut päästä puulattialla eteenpäin, kun sukat luistivat. Onneksi kummitytön kotona onkin aina niin lämmintä, ettei sisällä tarvi villasukkia. Vaikka voisi kai niihin tehdä jonkinlaisen jarrupohjallisen :D

Isompi vyyhti on käytetty ensin Lemon-Lime-liemessä ja toisen värin nimeä en ihan tarkkaan muista, mutta joku Pineapple se kuitenkin oli. Ja sitten kun vauhtiin pääsin, niin sudin sekaan vielä Orangea. Pienempi vyyhti on värjätty muistaakseni Blackcherryllä. Niin kauan tuosta on, ettei jaksa muistaa :) Herkullisen värinen siitä kuitenkin tuli, joten harmi, ettei sitä ole tuon enempää (vain 21g). Mutta toinen Nalle-kerä yhä odottelee värjäystä. Ja saanee jonkin aikaa odotellakin. Tai mistä tuon tietää, milloin sitä innostuu.

Isompi vyyhti alkoi kerimisen jälkeen muodostua sukiksi. Hyvin hyvin hitaasti. Ensinnäkin siksi, että aloin opetella uutta tapaa tehdä sukka. Siis minä jääräpää tein sukan eri tavalla, en melkein usko siihen itsekään. Aloitin siis neulomaan sukkia kärjestä. Ohjeena käytln Lyyra-sukkien ohjetta, koska se on tarkoitettu juuri Nalle-langalle. Mutta lopulta lyyra-sukkien silmukkamäärä osottautui liian isoksi minun jalkaan, joten silmukkamäärä oli sitten 52. Ja koska tuo lyyra-sukkien kuvio ei miellyttänyt minun silmää, mutta halusin silti tehdä jonkin kuvion, otin mallikuvion Sauna-sukista. Sauna-sukathan on neulottu perinteisesti varresta aloittaen, mutta koska minä aloitin kärjestä, kääntyi mallikuviokin toisin päin. Siis nuo lehdet ovat toisinpäin, mutta en sanoisi, että se olisi ainakaan huonompi niin:

Ensimmäistä sukkaa väsäsin kauan ja sen valmistumisen ja toisen sukan aloittamisen välissäkin vierähti tovi. Jotenkin ei vaan napannut. Mutta sitten viimein, kun sain toisenkin sukan aloitettua, oli se valmis jo vajaan viikon kuluttua enkä edes tehnyt sitä joka päivä. Nyt on tässä ollut hyvin aikaa, kun olen pohtinut, tullako sairaaksi vaiko ei, eikä ole huvittanut touhuta juuri muutakaan. Eli eilisen ja tämän päivän aikana on tikutettu valtaosa toisesta sukasta. Osin sillä mielellä, että kun nämä nyt teen, niin sitten voi aloittaa jotain muuta. En oikein tiedä, mikä noissa sitten on mättänyt. Mutta sitten kun sain sukan molempiin jalkoihin, niin kappas, nehän on kivat. Tykkään ja hyvä niin.

Tässä vielä lähikuvaa kuviosta ja oikeammat värit:

Lankaa jäi vielä 46g eli pikaisen laskutoimituksen mukaan näihin kului 83g. Puikot kokoa 3. Saisi vielä kolmannen sukan tehtyä :) Mutta enpä taida, vaan jotain ihan muuta. Mutta ensiksi teetä keittämään. Parempi puolisko kävi kalareissulla ja saaliiksi ei saanut juuri muuta kuin ärhäkän lentsun. Ja se on nyt vissiin tulossa minullekin. Lämpöä on ja nyt kuivaa kurkkuakin. Tulispa nyt vaan kunnolla, jos on tullakseen. Tylsää olla vaan melkein sairas, kun pitää miettiä, voiko nyt lähteä jumppaan vai ei. Ei voi, sovitaan niin. Huomenna menen, jos ei tämän kummemmaksi taudiksi älyä muuttua.

Tuon kynttilänjalan ostin alkukesästä kirpputorilta, hintaa sillä oli kokonainen euro. Heti tuli mieleen idea tuollaisista manseteista. Mutta paperinarua sain hankittua vasta viime perjantaina. Ompa muuten huono kuva, tajusin vasta nyt. Mutta ei voi mitään, poistin jo kaikki muut. Tuskin seassa oli yhtään sen parempaa. Mutta eiköhän siitä voi ainakin arvata, mistä on kyse.

Vaikka ostin paperinarua vain kaksi pientä nyssäkkää, sitä jäi mansettien teon jälkeen yli reilusti. Joten tekaisin tällaisen kimpun:

Tuollaisen olen joskus tehnyt jossain kerhossa. Silloin tein siitä niin ison, etten jaksanut aukaista kaikkia narun päitä :) Nyt vahingosta viisastuneena en tehnyt kovin paksua kimppua. Ja paperinarua jäi vieläkin pienet nyssäkät. Eipä tullut kalliiksi nämä koristukset, yhteensä 90 senttiä. Eli jos nyt sitten nuo mansetit joskus sattuu syttymään tuleen, niin eipä ainakaan harmita niin paljoa, kuin jos kyseessä olisi olleet kalliit mansetit. Hehhah... Joo, Jari kuule, minä olen varovainen mansettien kanssa ihan varmasti. xD

Sukat on tehty siitä iänikuisesta seiskaveikasta, kun ei nyt sattunut vauvamaisempaa lankaa jemmassa olemaan. Malli on kai nimeltään Junasukat tai Tuulan sukat. Ja se ohje on ollut joskus jossain nettisivulla, mutta sitä ei nyt enää löytynyt. Eli nämä on sitten vähän sinne päin, osittain itse mukailtu ohjetta, jota ei edes löytynyt =D Yksinkertainen mallihan tuo toki onkin.

Tässäpä sitten kortista lähikuva, jossa näkyy vähän nuo kaiverruksetkin (sekä kaikki sutut ja muut virheet) vai milläkö nimellä kutsuis. Idea tuohon korttiin on peräisin Pämpän Puuhablogista, sillä oma pää oli kertakaikkisen tyhjä. Minulla ei myöskään ole mitään hienoja askarteluvälineitä, joita tuossa Pämpän kortissa oli käytetty. Joten etsin netistä nallen ääriviivat (koska en osaa itse piirtää...), joiden avulla piirsin nallen kartongille ja leikkasin irti. Ihan niin kuin lapsena tehtiin kerhossa :) Pään ja tassut leikkasin sitten vielä toistamiseen, koska halusin tehdä vähän kolmiulotteisen kortin. Kaiverrukset olen tehnyt ihan ihkaoikealla kirurgin veitsellä. Meillä on kunnon kotikirurgin välineet nykyään, teriä jos jonkinlaisia. Enkä tiedä miksi! Mutta olipa niistä minullekin jotain hyötyä. Taustapaperi on muuten sekin netistä haettu. Googlen kuvahakuun hakusanaksi pacifiers, sieltä jostain se löytyi. Mulla on askartelu aina vähän tyhjästä nyhjäsemistä, kun kuitenkin niin harvoin tulee askarreltua, ettei kovin suuria materiaalivarastoja viitsi kerätä.

Ja korttiin kirjoitin lahjaan sopivan runon:

Tänään paketti oli mennyt jo perille ja kovasti tuore isä sitä kiitteli. Kuulemma olisi halunnut sukat itselleen :) Piruuttaan voisi tehdä sille samanlaiset. Että pidähän nyt iso mies vauvan sukkia, kun kerta menit sellaisia haluamaan =D

Veljen lapsille sukat. Iki-ihania raitasukkia, joiden tekemistä tulee joskus ikävä, vaikka välillä haluaa tehdä ihan toisenlaisia sukkia. Kolme lankaa samassa työssä on kyllä minulle ihan liikaa, ne ovat koko ajan sotkussa. Niinpä en jaksanut pojan sukissa tehdä enää raitoja teräosaan. Toivottavasti sellaisesta ei voi tulla paha mieli :D

Illalla kotiin tultuani katsoin lankoja uudelleen. Onko tuo väri sittenkään niin kiva, näyttää ihan eriltä täällä kuin kaupassa. Selailin netistä tietoja ko. langasta. Aika vähän siitä kukaan oli mitään tehnyt. Jossain lanka haukuttiin maan rakoseen. Joku toinen puolestaan siitä tykkäsi, niinhän se aina on. Minulla kuitenkin meinasi mennä asian kanssa yöunet, kun rupesin miettimään, haluanko sittekään tuon väristä neuletakkia :) Seuraavana aamuna melkein ennen kuin heräsin aloin jo tekemään langasta mallitilkkua. Totesin, että kyllä sitä on ihan hyvä neuloa. Väri ei silti miellyttänyt siinä määrin, että uskaltaisin tehdä siitä mitään isompaa. Tykkään kyllä vihreästä ja paljonkin, mutta joku siinä tökki. Liian hailakkaa tai jotain. Niinpä nakkasin langat kaapin pohjalle ja päätin unohtaa ne toistaiseksi.

Kului pari viikkoa, jonka ajan cannes-langat saivat olla rauhassa ja unohdettuina kaapin perällä. Sitten en oikein tiedä, mitä lopulta tapahtui. Jossain blogissa näin jonkun tehneen tällaisen baskerin rose mohairista. Ja jotenkin välähti, että jossain toisella blogilla olin nähnyt tuon saman mallin tehtynä juuri cannesista. Ja sitten laskin yksi ynnä yksi, että eikös vaan Novitan kesän numerossa ollut ohje tuohon samaan baskeriin myös cannesille. Etsin lehden käsiini ja niinpäs vain siinä olikin. Jotenkin en ollut tajunnut sitä aiemmin. Tai en muistanut vai mitä lienee, jotain hyvin mystistä :) Olin kuitenkin riemuissani, että saisin edes yhden kerän sitä lankaa käytettyä johonkin. Kyllä tuo väri hyvinkin menee asusteissa, jos isoon työhön en sitä haluakaan. Ja eipä muuta kuin neulomaan. Illalla aloitin ja seuraavana aamupäivänä se oli jo valmis. Nyt siitä on siis jo viikko. Jonkun kerran lätsä on ollut käytössäkin. Tuntuu vaan hieman oudolta käyttää pipoa (vaikka baskeri kai se oikeasti on...) kesällä, vaikka muutoin minulla on ulkona ollessa lähes aina jokin huivi tai lippis tai muu. Ehkä hieman syksymmällä tulee käytettyä enemmän.

Minun omituisesta ilmeestä ei taas kannata välittää. Eikä siitä, että lätsä on huonosti, sillä kuvaajan vikahan se on, kun ei voinut siitä huomauttaa. Väri on luonnossa vaaleampi, on se vaan niin vaikeaa saada värit näyttämään kuvissa oikeilta.

Ja mikä tässä kaikessa parasta: tuota neuloessani keksin, mitä ehkä teen niistä lopuista neljästä kerästä. Pohdin, että tuota samaa mallineuletta voisi ehkä jotenkin soveltaa hihattimeen. Minulla on näet vihreä kapeaolkaiminen juhlamekko, jonka kanssa sitä voisi käyttää. Ja toki muutenkin, juhlia kun on niin harvoin. Muuten varmaan tekisin siitä jotain kummityttösille, mutta ei tuo lanka taida olla ihan omiaan lasten neuleisiin. Joten siksi tämä itsekäs valinta :)

Kas näin, siinä on pitkän luomistyön tuloksena valmistunut kassi ja huomattavasti lyhyemmässä ajassa valmistunut toppi.

Tuosta kassista olen maistiaisia vilautellut täällä joskus...tammi- tai helmikuussa. Tammikuussa se kuitenkin on aloitettu lähinnä siksi, koska tuota Novitan Mambo-lankaa oli myynnissä niin halvalla. Välillä se on lojunut pitkään koskemattomana syystä jos toisesta. Nyt pari viikkoa sitten taas tuntui, että voishan sitä vaikka tehdäkin käsitöitä ja mietin, että millehän sitä sitten alkais. Päätin sitten, että tuon kun teen valmiiksi, niin voi sitten hyvällä omatunnolla alkaa tekemään jotain muuta. Neuloin sen sitten valmiiksi silloin, mutta ihan kunnolla tuo valmistui vasta viime viikolla. Nimittäin kahvat oli vielä hankittava ja äitin ompelukoneella käydessäni tein tuohon vielä kankaisen vuorin, jossa on myös pari pikkutaskua kännykälle, avaimille ynnä muulle sälälle, ettei tarvi kaikkea kaivella laukun pohjalta. Ihan kiva siitä sitten tuli. Vuori on ehkä vähän "esteettisesti vajavainen", mutta ajaa asiansa. Epäkäytännöllistä tuossa on se, että suuaukko on kahvojen vuoksi aika pieni, vaikka kassi muuten on tilava. Hintaakaan ei juuri tullut. Sitä Mamboa kului kait joku kaks ja puoli kerää (tarjoushinta 1,5€/kerä) ja vuori oli kilohintaan 9€/kg eli ostamani palanen maksoi jotain 1,4€ ja siitä jäi yli puolet. Kahvat olivat hintavimmat, 6,9€ (tosin monessa paikassa nuo Novitan kahvat maksaa vielä enemmän), mutta ne on niin helppo irrottaa, että niitä voi jatkossa vaihdella muihinkin kasseihin. Ohje tuohon löytyi Novitan nettisivujen arkistoista. Lieneekö joskus ollut jossain Novitan numerossa, enpä jaksa tarkistaa.

Tuon kassin valmistuttua alkoi sitten kova pähkäily, että mitäs sitten, kun kova hinku oli jotain tehdä (jostain se innostus aina joskus tulee...ja jonnekin se sitten taas välillä menee...). Silloin oli helle, joten mitään villapaitaa ei oikein kiinnostanut alkaa tekemään. Selailin lähes maanisesti Novitan nettisivuilta erilaisia toppien ohjeita ja tähän Samoksesta tehtyyn malliin päädyin. Ja säntäsin lankaostoksille. Nopeastipa se sitten edistyi, minkä kyllä näkee jäljestä... Välillä on niin löysiä silmukoita seassa, että ihan hävettää. Anoppikin aina sanoo, että Elina tekee tasaista, mutta eipä varmaan sanois enää tämän nähtyään. Yleensäkin mulle on vaikeaa sileän neuleen neulominen tasona, nurjalla puolella tulee monesti vähän löysempää. Jostain syystä en tuota jäljen rumuutta tajunnut tätä tehdessäni, oli vissiin niin kiire tai jotain. Ihme kouhotusta :) Harmi sinänsä, kun muuten tuli ihan hyvä paita. Jossain vaiheessa kävi mielessä, että miksei tuota olis voinut tehdä pyöröneuleena kädensuille asti, mutta kun olin jo siinä vaiheessa aloittanut, niin enpä tuon takia kuitenkaan viitsinyt alkaa purkamaan, vaikka kenties olisi kannattanut. Mutta eiköhän tuota tule käytettyä kotioloissa ainakin. Kooltaan se on ihan hyvä. Sovelsin ohjetta hieman ja tein koon, joka oli S:n ja M:n välissä. Ehkä se S olisi kuitenkin riittänyt, hieman väljyyttä on, muttei silti häiritsevästi. Lankaa kului n. 220g.

Tässäpä vielä yksi kuva vähän eri kulmasta. Paita näyttää ihan hyvältä. Itse sen sijaan en tainnut tuolla hetkellä poseerata, vaan touhuta jotain ihan muuta. Näyttää siltä, että maha oli vaarassa pudota, kun tuolla tavalla olen siihen tarttunut xD

Mutta tässä nämä minun ekat Ailit:

Ymmärrän kyllä, miksi ohje on ollut niin suosittu. Nämä on mukava ja helppo tehdä ja onhan ne nätitkin. Googlen-kuvahaulla ja blogeissa seikkailemalla löytyy Aileja eri väreissä. Voi olla, että tulee itselläkin testailtua vielä muitakin väriyhdistelmiä.

Nämä ovat matkustaneet postipojan mukana Tampereelle synttärilahjaksi ystävälleni Marialle. Hyvin ajankohtaisia lahjoja mulla viimeaikoina, äitikin sai äitienpäivälahjaksi nahkakinttaat... Mutta ehkä tällaiset lahjat ilahduttavat jopa tuplasti - ensimmäisen kerran pakettia avattaessa ja toisen kerran sitten myöhemmin, kun on aika ottaa ne käyttöön. Ja näille oli selvä tarve kuitenkin, sillä kuusi(?!) vuotta sitten neulomani lapaset olivat edelleen käytössä enkä varmaan ikinä ole nähnyt niin rispaantuneita lapasia. Ovat ilmeisesti olleet mieluisat, toivottavasti nämäkin ovat.